Alun pitäisi kai olla jotenkin sydämenseisauttavaa, ihmeellistä, sellaista joka saa haluamaan lisää. Itse en osaa sellaisia alkuja enkä ole hyvä aloittamaan muutenkaan. Alku on aina niin vaikeaa. Pohdiskelinpa tämänkin aloittamista pitkän tovin, kunnes päätin ryhtyä toimeen.
Idea blogiin syntyi, kun tajusin, miten kuollut vanha kunnon lukuharrastukseni onkaan, miten kovasti kaipaan pakopaikkaa kirjallisuuden parista ja miten paljon janoan lisää yleistietoa ja taiteellisia elämyksiä. Opiskelen kirjallisuuslinjallisessa lukiossa, jossa on yhteensä viisitoista äidinkielen kurssia. Päätin aloittaa nyt ekana vuonna kirjallisuusdiplomin suorittamisen. Sitä varten täytyy lukea kaksikymmentä kirjaa ennaltamäärätyltä listalta ja tehdä asianmukaisia tehtäviä niistä. Ajattelin, että lukuprosessiani ja ajatuksien jäsentelyä helpottaisi paikka, jossa voin turinoida edistymistäni, ikään kuin päiväkirja jota kirjoitan säännöllisen epäsäännöllisesti. Koska olen blogien ystävä, päädyin tähän vaihtoehtoon.
Haluatte näin alkuun ehkä tietää jotain minusta. Minut ehkä tunnetaan paremmin suositummasta blogistani, joka on ollut pystyssä nyt reilun vuoden. Olen 16-vuotias, naispuolinen ihmisolento, opiskelen ensimmäistä vuotta lukiossa kirjallisuuslinjalla ja pidän kauniista asioista. Olen luonteeltani herkkä, utelias, empaattinen, pohdiskelija, ylianalysoija, eksistentialisti. Rakastan tyttöystävääni, hyviä kirjoja, iloisia ihmisiä, suklaata ja kaikkea mikä on pörröistä. Harrastan kirjoittamista - unelmana tulla kirjailijaksi - piirtämistä, aikakauslehtien ostamista ja lukemista, materian haalimista, leipomista, nuokkumista, hevosten ihastelemista sekä miettimistä. Sydäntäni lähellä ovat terveyteen liittyvät asiat, ruokavalio, henkinen hyvinvointi, mielenterveys, ihmisen kehon toiminta. Olen kokenut elämäni aikana yhtä sun toista, perheväkivallasta yksinäisyyteen. Minulla on masennusta ja syömisongelmia, mutta jos jotakuta kiinnostaa, niistä lisää toisessa blogissani.
Varsinkin nuorempana olin lukutoukka. Koska rakastin hevosia, ahmin heppakirjoja kyllästymiseen asti ja löysin siten kirjallisuuden ihanuuden, sen tarjoaman mahdollisuuden eskapistiseen ajanviettoon ja elämän parempaan ymmärtämiseen. Nykyään lukeminen on kaiken muun takia jäänyt harmillisen vähäiseksi, luen lähinnä silloin, kun se liittyy koulutehtävään. Haluaisinkin elvyttää lukuharrastustani ja oppia tuntemaan kirjallisuutta. Olen lukija, joka kyllästyy helposti, jättää kirjan kesken ja aloittaa uuden. Tälläkin hetkellä minulla on ainakin kolmekymmentä keskeneräistä kirjaa, joista osaa olen lukenut viimeksi pari vuotta sitten. Ymmärrätte siis ehkä ongelmani laajuuden.
Tervetuloa lämpimästi peremmälle ajatuksiini ja lukukokemuksiini. Toivon, että saatte tästä irti jotain, ja kommentoida saa. Jos joku kirjablogillinen eksyy tänne, saa ja pitää linkittää oma blogi kommenttiboksiin, luen mielelläni muiden hyväksi havaitsemia kirjoja!
